keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Amalian matka kaverikoiraksi

Kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jossa koira tuo iloa, elämyksiä ja läheisyyttä ihmisille, joilla ei ole omaa koiraa. Kaverikoiranohjaajat vierailevat koiriensa kanssa esimerkiksi lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona erilaisissa laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja tapahtumissa.
Toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen.
Kennelliitto rekisteröi kaverikoira-tavaramerkin patentti- ja rekisterihallitukseen 15.9.2005. Kaverikoira-nimeä voivat käyttää ainoastaan Kennelliiton ryhmissä toimivat koirakot. Kennelliiton kaverikoirat tunnistaa työasustaan eli oranssista huivista ja kaverikoiraohjaajan nimikyltistä.
Kaverikoiranimikkeen alla toimivat koirakot toimivat samojen käytänteiden ja ohjeiden mukaisesti. Toiminta on vapaaehtoista ja palkatonta, eikä koirakoille makseta kulukorvauksia. Kaverikoiratoiminnassa huomioidaan osapuolten turvallisuus ja mukavuus yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa. Kaverikoiratoiminnan lähtökohtana on, että kohtaamistilanteesta nauttivat ja saavat hyvän mielen kaikki osapuolet: asiakas, koiranohjaaja ja koira. (http://www.kennelliitto.fi/kaverikoirat)

Olin jo muutamia vuosia miettinyt, että olisipa mukavaa tuottaa iloa koiran kanssa ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta pitää omaa koiraa sairauden, vamman, iän tai esim. hoitolaitoksessa asumisen vuoksi. Olen käynyt jokaisen koiramme kanssa itsenäisesti eri hoitolaitoksissa ja huomasin millaisia positiivisia vaikutuksia koira voi saada aikaan esim. spastisessa henkilössä. Mietin ja pähkäilin tarkkaan, olisiko Amalia tähän viralliseen toimintaan varmasti sopiva ja päädyin sitten, että lähdemme kokeilemaan. Amaliahan on tavattoman ihmisystävällinen, eikä se yleensä pelkää vieraissa ympäristöissä. Nuori ja vilkashan se toki on.
Aloin selvitellä alueemme Kaverikoiratoimintaa ja sain tiedon, että seuraava perehdytys ja kaverikoirakatselmus pidettäisiin Joensuussa toukokuussa 2017. Amalia siis ehtisi täyttää juuri vaaditut kaksi vuotta.  Vihdoin koitti se päivä, että pääsimme asiassa alkuun. Meitä oli paikalla 10 koirakkoa. Ensimmäinen päivä oli meidän tulevien kaverikoiraohjaajien perehdyttämistä ja päivän päätteeksi oli loppukoe.
Kävimme läpi kaverikoiruuteen liittyviä asioita, kuten kaverikoiratoiminnan periaatteet, millaisia kohderyhmiä ja vierailupaikkoja kaverikoirilla on, kuinka vierailupaikassa toimitaan ja käyttäydytään ja kuinka prosessi etenee vaihe vaiheelta.
Seuraavana päivänä olikin sitten itse kaverikoirakatselmus. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään, joista toiset olivat aamusella ja toiset iltapäivällä. Minua suoraan sanoen jännitti kamalasti, kun Amalialla oli vasta ollut juoksu ja sillä oli aivan mahdoton hormonimyrsky ollut päällä. Kävin kaikki pahimmat skenaariot läpi päässäni mitä katselmuksessa voisi tapahtua vilkkaan pisamanaamani kanssa, mutta kappas juu, neitihän käyttäytyi kuin olisi tehnyt tätä hommaa ennenkin.
Menimme yksitellen huoneeseen, jossa oli demonstroitu tilanne. Paikalla oli monenlaisia asioita; vanhuksia, vammaisia, dementikoita, toisia koiria, ääniä, apuvälineitä, melua sekä eritavoin liikkuvia henkilöitä. Amalia sopeutui tilanteeseen hyvin. Se kiersi ihmiseltä ihmiselle ja valitsi lopulta hyvän rapsuttajan, jonka viereen kellahti selälleen sohvalle. Tilanne taisi olla ohjaajalle vaikeampi, sillä kysymyksiä sateli joka suunnalta ja oli myös muistettava, että näissä tilanteissa ollaan ainoastaan koiranohjaajana, vaikka olisi itse hoitoalan ammattilainen. Näin ollen tuli useampaankin kertaa mietittyä, että miten minun tulisi nyt toimia ja toiminko minä nyt oikein. Pääasia kuitenkin, että Amalia nautti silminnähden tästä tilanteesta.
Kun kaikki koirakot olimme käyneet yksilötestissä, menimme vielä ryhmävierailulle. Tässä uutena haasteena tuli se, että koiria oli nyt paikalla useampia, kaikki koirat eivät tulleet välttämättä toimeen keskenään sekä se, ettei kaikille koirakoille riittänyt välttämättä kohdeihmistä. Näin ollen välillä piti siirtyä sivummalle odottamaan omaa vuoroaan. Huomasin myös, että Amalia alkoi selvästi väsyä. Se hyppäsi jossain vaiheessa minua vasten ja katsoi silmiin kuin kysyen: ”lähdetäänkö jo pois?”

Ryhmävierailun jälkeen oli arvioinnin aika. Amalia sai kovasti kehuja siitä, kuinka se on ikäisekseen ja rotuisekseen rauhallinen näinkin haastavassa tilanteessa. Siitä sanottiin tulevan hyvä kaverikoira. Amalian sopeutumiskyvyn olin kyllä huomannutkin, että vaikka se on kovin vilkasluontoinen, on se mummoni luona hoivakodissa vieraillessa osannut rauhoittua ja asennoitua tilanteeseen yllättävän asiallisesti. Pääsimme siis jatkoon.

Seuraavaksi meillä oli edessä kolme koiratonta vierailua eli minä menin katsomaan kaverikoiravierailuja ilman Amaliaa. Tämän jälkeen kolme peesattua vierailua, jossa Amalialla ja minulla oli ns. valvoja mukana vierailuilla. Sitten kuusi itsenäistä vierailua, joiden jälkeen olemme valmis, huivillinen kaverikoirakko. Jokaista huivitonta koiraa kohden vierailulla tulee olla mukana vähintään saman verran huivillisia koiria. Näin siksi, että jos kokelas väsyy tai ei muusta syystä voi jatkaa vierailua, on kuitenkin varmistettava kaverikoiravierailun onnistuminen kaikin puolin.
Amalia pitää kaikista ihmisistä, mutta kokelasajalla huomasin, että erityisesti lapset ja nuoret ovat lähellä sen sydäntä. Ehkä se johtuu siitä, että lapset ovat usein vähän enemmän vastavuoroisia ja energisempiä ja koira itsekin saa enemmän huomiota.
Amalian viimeinen kokelasvierailu oli lokakuussa, joten minä olen nyt valmis kaverikoiranohjaaja, joka saa peesata toisia ja Amalia on virallinen Suomen kennelliiton kaverikoira.




sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Amaliasta tuli kennelliiton virallinen kaverikoira

Amalia on nyt sitten valmistunut kaverikoiraksi. Aloitimme kouluttautumisen toukokuussa ja nyt lokakuussa teimme viimeisen noviisi-vierailun ja nyt "Bamppis" on sitten valmis työkoira.
Olen kirjoittanut aiheesta jutun rotuyhdistyksen lehteen ja voin julkaista sen blogissakin jahka se on ollut ensin siinä lehdessä. Amalian kanssa meillä on onneksi samat lempi vierailupaikat nuorten ja lasten parissa sekä sairaalassa.

Kesän aikana treenasimme melko lailla metsästysjuttuja ja etenkin vesityötä. Amalia toimii siinä hyvin, mutta itse vesityökokeessa sorsa jäi valitettavasti löytämättä, vaikka koira kovasti töitä tekikin ja ui moneen otteeseen lammen toiselle puolen lintua etsimään, kunnes väsyi ja kutsuin sen pois lammesta. Kyllähän se harmitti, kun emme sieltä niitä pisteitä saaneet ja näin ollen pääsy metsästyskokeisiin eväytyi, Ensivuonna siis uudelleen. Ei me tytöt luovuteta.

Osallistuimme myös Karjalan spanieleiden järjestämään metsästyskoulutukseen Liperissä, Kaatamon erämajalla. Kouluttajana toimi SPME tuomari Mauri Koivuporras, joka kyllä osasi hyvinkin käytännönläheisesti ja hyvin kertoa kuinka hän on saanut omat koiransa koulutettua tasolle, jolla ne nyt ovat eli huipulle :)
Päivän päätteeksi oli sitten metsästystapahtuma. Amalia on käynyt ainoastaan kanalintumetsällä muutamia kertoja. Sille ei ole koskaan vielä ammuttu lintua. Fasaanista sillä ei ollut haisuakaan ja koska nuoresta, hieman malttamattomasta neitokaisesta oli kysymys, päädyimme siihen, että Ama viedään maastoon liinassa.
Nopeasti se sai linnusta vainun. Lintu oli vattupuskassa ja Amaan alkoi iskeä epävarmuus. Se ei nyt oikein ymmärtänyt mikä mielenkiintoinen haisee sen nenään niin voimakkaasti. Aikansa mietittyään puskaan menoa, se ajoi fasun ylös ja se saatiin ammuttua kahdella laukauksella. Amalia istuuntui ylösnousuun. Lintu jäi haavakoksi, joten oli parasta, ettei Amalia kokemattomana koirana mene sitä noutamaan, vaan kokenut voittajaluokan koira kävi sen noutamassa. Olihan se iso komea kukko.

No, sinne jäi kesän ja syksyn harrasteet ja oli keksittävä jotain uutta. Aloitimme viikko sitten rally-tokon. Siellä käydään nyt siis tiistai-iltaisin opettelemassa hommia. Kyllä sen huomaa miten mulle on iskostunut ne  1980-luvun koulutusmetodit... hyvin vaikea on niistä eroon päästä. Amalia on kyllä helppo oppimaan milloin se vaan malttaa keskittyä. Nyt se malttoi, siitä olen iloinen. Siitä se kasvaa hiljalleen tasapainoisemmaksi, hienoksi koiraksi.

Näyttelyt aloittelemme jälleen ensivuoden puolella. Nyt on ollut sillä saralla hiljaiseloa, kun muu harrastus on koettu tärkeämmäksi. Vaihdoin Amalian ruuan ANF:sta ARIONiin, sillä epäilen, että ANF aiheutti Amalialle kiteitä virtsaan, sama homma oli nimittäin aikoinaan Ellillä... Arion on yllättänyt positiivisesti sillä Amalian turkki on muuttunut todella hyväksi ja kenties, kenties näemme sillä ensivuoden näyttelyissä myös rintakarvat :D





keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Viljo silmätutkimuksessa


Kiitos Mariannalle! Tämä on taas arvokasta tietoa.
Käytimme tänään Viljoa silmätarkastuksessa ja gonioskopiassa. Löytöhän sieltä tuli, tosin ei mikään kovin yllätys ollut. Toivotaan ettei Viljo kuitenkaan sairastuisi koskaan glaukoomaan. Ikää kohta 9 vuotta. Tässä pentueessahan on yksi glaukoomakoira ja ainakin emän takana ja molempien vanhempien jälkeläisissä on glaukoomaan sairastuneita.

Wild Fellow´s Royal Crown "Viljo" (Benchmark Jest Cymro-Rocbee O´Thelma)
Silmät: Ei muutoksia
Gonioskopia: Laminae eli muutoksia kammiokulmissa on yli 30%, joka tarkoittaa sitä, että koiralla on kohonnut riski sairastua glaukoomaan.
Paineet olivat kuitenkin normaalit 16 mmHg molemmissa silmissä.

"Epän. l. pectinatum. Silmän kammiokulmassa sijaitsevan pektinaattiligamentin arviointi vaatii kammiokulman tähystämisen eli gonioskopoinnin ennen silmäterän laajentamista. Yhden silmän tutkimus on riittävä. Mikäli yli 25 % kammiokulmasta on muuttunut tulee muutokset merkitä kohtiin fibrae latae, laminae ja tai occlusio löydösten mukaan. Diagnoosi on AVOIN, mikäli 25-50 % ligamentista on muuttunut. Diagnoosi on TODETTU, mikäli yli 50 % kammiokulmasta on muuttunut. Tämän lisäksi silmäsairauden vakavuuteen voidaan ottaa kantaa tutkimus-osiosssa. laminae ja occlusio- muutokset ovat aina vähintään kohtalaisia."

Kuopio rn

Kuopio rn 8.4.2017 t. Elena Ruskovaara
Käy eri 1 SA pn-4
Oikea tyyppi, hyvä luusto. Miellyttävä ilme ja selvä sukupuolileima. Keskiruskeat silmät. Hyvä kaula, erinom. ylälinja. Hyvin rakentunut takaosa. Liikkuu mielellään, askel on hyvä & joustava. Hyvälaatuinen karva. Miellyttävä esiintyminen. (1)

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Amaliasta Suomen ja Ruotsin valio

Käväistiin viime sunnuntaina Jyväskylässä (Korpilahti) näyttelyssä ja Amalia sai viimeisen sertinsä.  Näin ollen siitä tuli FI MVA SE (n) MVA.


Korpilahti rn 19.3.2017 t. Hilkka Salohalla
KÄY ERI 1 SA, PN-2, SERT -> FI & SE(n)MVA BENTON PARK AVENUE 'Amalia'
(Wild Venture Des Vauriennes-Benton Delaware Winter)
Kooltaan & mittasuhteiltaan oikea. Kaunis nartun pää. Hyvä purenta &silmät. Kaunis kaula & ylälinja. Erinomaiset kulmaukset. Hyvä luusto & käpälät. Ikäisekseen hyvä runko ja eturinta. Hyvä väritys ja karvapeite. Erinomaiset liikkeet.




lauantai 4. helmikuuta 2017

Wild Fellow's Acrobat 15.5.2004-3.2.2017

Wild Fellow's Acrobat eli Aku on kuollut vanhuuteen eilen 3.2.2017 lähes 13 vuoden iässä. Kiitos Vuorion perheelle Akun hyvästä hoidosta ja yhteydenpidosta näiden vuosien aikana. Muistan vielä päivän, kun kävitte Akun meiltä hakemassa. Voimia suruun.


tiistai 17. tammikuuta 2017

Wild Fellow´s F-pentue 10 vuotta! PALJON ONNEA

Wild Fellow´s F-pentue (Romeo - Rocbee Yo-Yo) täyttää 10 vuotta tänään 17.1.2017!
Paljon Onnea Ruudolf, Onni, Totti ja Osku sekä Totti ja Riina sinne pilvenreunalle.



FI MVA WF Full Of Daddy "Onni" 10 vuotta (c) Matti Koivu






lauantai 14. tammikuuta 2017

Upeeta, mahtavaa!! :)

HUIKEA NÄYTTELYVUODEN AVAUS 😍
Benton Park Avenue "Amalia" 14.1.2017 Kajaani INT SERT, CACIB, VSP t. Erna-Britt Nordin.
Näyttelyssä yli 30 welssiä, joten upeasti nuorelta welssiltä.

Arvostelu: 
"Fina proportioner. Utm sidorörelser. En aning lös i fronten. Vackert huvud. Fina öron. Bra ögon. Bra nos och bett. Bra hals, rygg och svans. Bra bröst. Starka bra ben och tassar. Bra päls. Utm. temperament."





torstai 12. tammikuuta 2017

Uusivuosi ja uudet kujeet

Niin se vuosi jälleen vaihtui. Viime vuosi oli kaikin tavoin hyvä ja toivottavasti uusi vuosi vielä parempi.

Olen aloittanut tänä vuonna uutena jäsenenä rotuyhdistyksemme Springerspanielit ry:n jalostustoimikunnassa. Mukavaa, mielenkiintoista puuhaa.

Amalialle (Benton Park Avenue) on suunnitteilla pentue keväälle. Urokseksi on valittu Britti-tuonti Hejw-16 Glembrows Zephyr "Jaska".

Näyttelyhommat starttaamme ylihuomenna Kajaanissa. Tule nykäisemään hihasta jos satut paikalle :)

Niin ja tosiaan, nettisivuni ovat muuttaneet uuteen osoitteeseen eli ne löytyvät nyt täältä: http://kennelwildfellows.weebly.com/