Olen kirjoittanut aiheesta jutun rotuyhdistyksen lehteen ja voin julkaista sen blogissakin jahka se on ollut ensin siinä lehdessä. Amalian kanssa meillä on onneksi samat lempi vierailupaikat nuorten ja lasten parissa sekä sairaalassa.
Kesän aikana treenasimme melko lailla metsästysjuttuja ja etenkin vesityötä. Amalia toimii siinä hyvin, mutta itse vesityökokeessa sorsa jäi valitettavasti löytämättä, vaikka koira kovasti töitä tekikin ja ui moneen otteeseen lammen toiselle puolen lintua etsimään, kunnes väsyi ja kutsuin sen pois lammesta. Kyllähän se harmitti, kun emme sieltä niitä pisteitä saaneet ja näin ollen pääsy metsästyskokeisiin eväytyi, Ensivuonna siis uudelleen. Ei me tytöt luovuteta.
Osallistuimme myös Karjalan spanieleiden järjestämään metsästyskoulutukseen Liperissä, Kaatamon erämajalla. Kouluttajana toimi SPME tuomari Mauri Koivuporras, joka kyllä osasi hyvinkin käytännönläheisesti ja hyvin kertoa kuinka hän on saanut omat koiransa koulutettua tasolle, jolla ne nyt ovat eli huipulle :)
Päivän päätteeksi oli sitten metsästystapahtuma. Amalia on käynyt ainoastaan kanalintumetsällä muutamia kertoja. Sille ei ole koskaan vielä ammuttu lintua. Fasaanista sillä ei ollut haisuakaan ja koska nuoresta, hieman malttamattomasta neitokaisesta oli kysymys, päädyimme siihen, että Ama viedään maastoon liinassa.
Nopeasti se sai linnusta vainun. Lintu oli vattupuskassa ja Amaan alkoi iskeä epävarmuus. Se ei nyt oikein ymmärtänyt mikä mielenkiintoinen haisee sen nenään niin voimakkaasti. Aikansa mietittyään puskaan menoa, se ajoi fasun ylös ja se saatiin ammuttua kahdella laukauksella. Amalia istuuntui ylösnousuun. Lintu jäi haavakoksi, joten oli parasta, ettei Amalia kokemattomana koirana mene sitä noutamaan, vaan kokenut voittajaluokan koira kävi sen noutamassa. Olihan se iso komea kukko.
No, sinne jäi kesän ja syksyn harrasteet ja oli keksittävä jotain uutta. Aloitimme viikko sitten rally-tokon. Siellä käydään nyt siis tiistai-iltaisin opettelemassa hommia. Kyllä sen huomaa miten mulle on iskostunut ne 1980-luvun koulutusmetodit... hyvin vaikea on niistä eroon päästä. Amalia on kyllä helppo oppimaan milloin se vaan malttaa keskittyä. Nyt se malttoi, siitä olen iloinen. Siitä se kasvaa hiljalleen tasapainoisemmaksi, hienoksi koiraksi.
Näyttelyt aloittelemme jälleen ensivuoden puolella. Nyt on ollut sillä saralla hiljaiseloa, kun muu harrastus on koettu tärkeämmäksi. Vaihdoin Amalian ruuan ANF:sta ARIONiin, sillä epäilen, että ANF aiheutti Amalialle kiteitä virtsaan, sama homma oli nimittäin aikoinaan Ellillä... Arion on yllättänyt positiivisesti sillä Amalian turkki on muuttunut todella hyväksi ja kenties, kenties näemme sillä ensivuoden näyttelyissä myös rintakarvat :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti